sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Toivon hupeneminen

Viikko ovulaatiosta, ja eilen yhdynnän jälkeen paperiin tuli verta. Verta oli myös lakanoissa. Olisin tänään tehnyt ensimmäisen testin, mikäli veri ei olisi pyyhkinyt toiveita tiehensä. Vituttaa. Rankasti. Ajoitimme yhdynnät niiiin hyvin, ja tässä taas tulos. Nippailua tuntui mahassa pitkin viikkoa, pidempään kuin yleensä. Se loppui pari päivää sitten, kuten loppui nännienkin arkuus. Tiputteluvuotoa ei vielä tule muuten, mutta kyllä tuo yhdynnän jälkeinen veri sitä enteilee. Menkat alkaa varmaan tiistaina tai keskiviikkona. Sanokaa, onko tämä muka normaalia?!? On jotenkin niin julmaa, että ihana hetki miehen kanssa päättyy yleensä aina näillä main kiertoa "verisesti", oikein palkitsevaa.

7 kommenttia:

  1. Että pistää vihaksi tämä, että niin moni hyvä ja viaton ihminen saa kärsiä niin typeristä asioista! En tiedä onko normaalia mutta tekisi kyllä mieli kokeilla sitä tukilääkitystä jos olisin sinä. Ei kai siitä haittaakaan olis?

    (Mua kyllä suututtaa just nyt ihan omastakin puolesta, kun näköjään kaikki on gynejen mielestä normaalia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta! Mä en vaan tiedä suostuuko tämä gyne mulle mitään määräämään, koska labrojen mukaan mikään ei viittaa esim. keltarauhaspuutokseen tai muuhun luteaalivaiheen häikkään. Ei kai niitäkään "turhaan" kannata itseensä tunkea, olen kuullut että ne saattavat pistää kropan sekaisin (siis jos ei raskaus siltikään ala). Mulla kaikki muu toimii, paitsi tuo lyhyeksi jäävä luteaalivaihe ja sen merkkinä aikaisin alkava tiputtelu. On se vaan ärsyttävää, kun "kaikki me ollaan erilaisia ja vaikka keho käyttäytyisi eri tavalla kuin jollain toisella, ei se välttämättä silti tarkoita että raskautuminen olisi mahdotonta." Hiphei.

      Poista
    2. Joo, onhan niitäkin joille on sanottu että et sitten tule ikinä saamaan lapsia ja plop. Ajattelin vaan, kun niitä samoja hormoneja voi käyttää kuukautisten siirtämiseenkin tosta noin vaan, että ei ne nyt kauheen vaarallisia voi olla. Verrattuna sitten varsinaisiin hoitoihin...

      Tää inttäminen johtuu vaan siitä, että MUN ei olis kannattanut kuunnella gynejä vaan hakea se toinen mielipide jo ajat sitten. Oltais ehkä pidemmällä nyt. Mut joka tapauksessa tsemppiä ja kannustusta!

      Poista
    3. Saat inttää! :-D Kyllä mä aion viimeistään hoitojen alussa ottaa sen tiputtelun uudestaan puheeksi ja jos siihen saisi jonkun toisenkin lääkärin mielipiteen. Nykyiselle gynelle tuntuu olevan turha jankuttaa kun hän uskoo vain verikokeiden tuloksia. Ammattilaisten kanssa itsestäni tulee niin alistuva, etten viitsi heille epäillä diagnooseja. Mutta ihmisiähän nekin on :-D Kiitos, kun pidät puoliani!

      Poista
  2. Hmm Mä yritän nyt valaa suhun toivoa: Tuo tiputteluhan voi myös olla sitä kiinnittymisvuotoa kun kuitenkin oviksesta on se viikko...Täytyy nyt toivoa että asias tällä kertaa olisikin niin. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kai sekin olisi mahdollista... Verta tuli vaan enemmän kuin tippoja. Nyt ei ole tullut mitään. Jänskättää sekin että koska mahtaa olla kp 1 kun mun pitää mennä alkukierron labroihin. Osuu varmasti viikonloppuun :/ Toivotaan vielä, ettei labroihin tarvitse mennä! ;)

      Poista
  3. Joo, ei tässä enää kiinnittymistä tartte jännätä. Pönttöön ja pikkuhousunsuojaan tulee jo sen verran punertavaa että eiköhän se ole huomenna kp 1. Töihin saa varautua burana-arsenaalin kera. Kunpa ei kovin kovaa kipuilis! Tänään oli mukava hoitaa yhtä työprojektia, joka siirtyy minulle ensi vuonna alkavan äitiysloman myötä. Kyllä siinä tunsi itsensä niin epäonnistuneeksi. :-(

    VastaaPoista