keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Lääkärikäynti

Olimme eilen mieheni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä lapsettomuuslääkärin puheilla. Aiemmalla kerralla menin yksin, en pitänyt sitä vielä "virallisena" lapsettomuuskäyntinä. Aikaa varatessanikin henkäisin asian nopeasti ajanvaraajalle, lähinnä mumisten jotakin siitä, että haluan tulla tarkistuttamaan onko kaikki kunnossa ja miksi en ole vielä raskautunut. Ensimmäisellä käynnillä lääkäri puhutteli jo minua/meitä lapsettomina, kun vuosi yritystä tuli juuri ja juuri täyteen. En tiedä, ehkä toivoin että lääkäri olisi vielä välttänyt sitä ilmausta. Kun olihan silläkin hetkellä pienen pieni tsäänssi muusta. Vaan ultra kertoi karua kieltään - kyllä, selvästi ei-raskaana. Selvästi lapseton. Nielin kyyneleeni vastaanotolla ja kävin käskystä labroissa.

Eilen oli seuraava käynti, lähes 2 kk ensikäynnistä. Lääkäri ja me toivoimme ihmeen tapahtuvan tässä välissä, siksi ei olla pidetty kiirettä. En tiedä vaikuttiko mieheni läsnäolo siten, että uskalsin vollottaa avoimesti vastaanotolla. Yksin oltuani yritin tsempata, nyt minulla oli lupa olla pettynyt ja heikko. Lääkäri kohtasi meidät ihan hyvin. On vaan niin rankkaa saada sellainen titteli, mitä itse ei ole itselleen tilannut. Kun on yrittänyt tehdä parhaansa, eikä se vaan riitä. Tunne muistuttaa ehkä vähän yläasteaikaisia kärsimyksiä, jolloin koin syrjintää koulussa. En tiennyt, miksi en kelvannut ja miksi sain osakseni sellaista kohtelua. Silloin kuitenkin tiesin, että olen vahva ihminen ja en joudu kärsimään tästä kauaa. Lukiossa kaikki olikin jo toisin. Vaikka olen kokenut kovia ja selvinnyt, on tässä lapsettomuudessa sellaisia aspekteja, joihin mikään aiemmin kokemani ei ole minua valmentanut. En tiedä, koska ja miten tämä tuska ja vääryys päättyy.

5 kommenttia:

  1. Hei A!
    Olipas kivaa löytää tämä blogi. Me ollaan aloitettu yritys vähän aikaisemmin kuin te ja muutenkin samankaltaisessa elämäntilanteessa (vakityöt, vauvakuume, ainaiset kyselyt vauvauutisista...). Jään seurailemaan blogiasi, ja toivottavasti teidän tie on paljon onnea täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi aniliini! Onpa sulla ihana nikki :-) Onnea myös teidän polulle, sitä me kaikki tunnumme tarvitsevan. Kiva saada uusi lukija mukaan, vertaistuki on se paras tuki!

      Poista
  2. Kosketti tämä kirjoitus. Kiva, että miehen kanssa oli helpompi olla vastaanotolla nyt. Tai ei varmaan helpompi, mutta sai tuntea niin kuin tunsi. Toivottavasti teille suunniteltavat hoidot tuottavat pian tulosta. Halauksia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tyttöankka <3 Oli kyllä helpottavaa että sain tuntea sitä mitä tunsin, salailua joutuu jo muuten pitämään yllä liiaksi. Onneksi lääkäri oli empaattinen. Hoitoihin ei varmastikaan päästä enää tämän vuoden aikana, mutta toki sitä plussaa täytyy yrittää perinteisin tavoin ;)

      Poista
  3. Samanlaisia kokemuksia myös minulla! Miehen kanssa oli vaan niin paljon helpompaa vaan olla. Yksin kun kävi noissa tutkimuksissa niin sitä oli jotenkin "kovempi". Yksityinen lääkäri jolla kävin tuossa viikko sitten ultrassa oli sitä mieltä että vielä 1½ vuottakin on täysin normaali aika yrittää saada lasta. Kuulemma nykyajan nuoret ovat niin kauhean hätäisiä tuon raskautumisen suhteen. Joten kovasti pidän peukkuja ja toivon että teillä olisi kaikki hyvin ja se plussa pian tulisi :) <3

    VastaaPoista