tiistai 27. marraskuuta 2012

Asiat mittasuhteisiin

Tätä on vieläkin vaan niin vaikea käsittää, että olisin nyt ihan oikeasti raskaana. Koko sana ei kuulosta yhtään omalta, jos ymmärrätte. Mähän olen vuoden ja 3 kk vain toivonut, että niin joskus kävisi, mutta nyt kun näin on, niin olo on vähintäänkin epätodellinen. Silti oloni ei ole mitenkään suuremmin erilainen kuin vaikkapa viime viikolla. Lapsellisesti kuvittelin, että kehoni huutaa heti raskautta, kun niin tapahtuu. Mikään muu ei asiasta muistuta kuin etova olo aamuisin. Olo on muutoin hyvä ja energinen. Tein eilen vielä liuskatestin, ja se näytti vahvempaa viivaa kuin mitä viime viikolla. Hyvä niin. Uskalsin sitten soittaa myös äitiysneuvolaan ensimmäistä käyntiä varten. Sain puhelimessa onnittelut - sekin niin omituista!

En lähde erittelemään sen kummemmin, mikä plussauskierrossa oli eri tavalla kuin ennen. Ei mikään ollut selvästi erilaista. Sen vain tiedän, että kuvittelin meidän missanneen ovulaation (osui isänpäiväviikonlopulle jolloin olimme koko ajan kyläilemässä). Jos joku kehon toiminnoista oli erilailla, niin tuhruvuotoa tuli aiemmin kuin koskaan, sitten se loppui muutaman päivän kuluttua. Odotin silti kuukautisia, ei tullut mieleenkään testata, kun niin monesti olin ehtinyt pettyä. Ja sitten muistan kierron alussa miehelle tokaisseeni, etten usko meidän enää luomusti raskautuvan, joten lopetan kaiken toivomisen. Miehen mielestä se oli älytöntä, johon sanoin että "eikös sillä tavalla niitä yllätysraskauksia juuri tule, silloin kun ei yhtään toivo". Niin. Ai juu, lopetin myös greippimehun litkimisen hammaskiilteen kulumisen pelossa. Tulihan sitä juotua päivittäin viimeiset puoli vuotta! Tammikuussa onkin hammastarkastus, saa nähdä mitä tuhoja hapan mehu on saanut aikaan.

Olen siis kai nyt viikolla 4 + muutama päivä päälle. Edellisten kuukautisten alkamisajankohtaa on hankala määrittää sen epämääräisen ruskean tuhrun vuoksi, mistä olen kärsinyt. Ihmeellistä on se, että saamani terolut-resepti jäi nyt täysin lunastamatta. Onneksi raskauduin juuri ennen! Muutenhan kuvittelisin tarvitsevani lääkkeitä onnistuaksemme. Toki tiedostan, että tämä mitä ikinä nyt onkaan on vielä niin alkuvaiheessa, että mitä vaan voi käydä. En uskalla riemuita liiaksi. Riemuani hillitsee myös epävarmuus uuden työpaikan suhteen. On aika absurdi tilanne jännittää kahta isoa asiaa yhtä aikaa. Sekä pitää molempia salassa. Edelleen kuulisin mielelläni kokemuksia/kehotuksia teiltä. Mitä tekisitte tilanteessani? Olen siis saamassa uuden työn samanaikaisesti kun tein positiivisen raskaustestin. Jäänkö vaille toista, vai kumpaakin?

Seuraava etappini on alkuraskauden ultra, johon minun on nyt näiden epäselvien asioiden vuoksi mentävä, jotta tiedän onko masussani yhtään mitään elävää silloin. Sen jälkeen minun on ilmoitettava asiasta uuteen työpaikkaan ja odotettava heidän reaktiotaan. Joko saan tai en saa ottaa paikkaa vastaan. Silti olen yllättävän tyyni. En hötkyile juurikaan. En toisaalta myöskään pelkää koko ajan pahinta. Aion nauttia tästä tilasta niin kauan kuin sitä minulle suodaan. Tärkeimpänä pidän tietysti sikiön kasvua ja kehitystä - muu on lopulta yhdentekevää. Minun on otettava päivä kerrallaan ja toivottava parasta. Se on kaikki mitä voin enää tehdä. Eiköhän asiat järjesty jotenkin päin. Mikään tässä elämässä ei ole niin varmaa kuin epävarma.

15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Voi kiitos Illusia! <3 Jään seuraamaan sinua, kuten muitakin.

      Poista
  2. Työpaikka varmasti ahdistaa, mutta pidä puolesi ja muista että lopulta aika harva ihminen tietää raskaudesta viikolla 4+! Ja en laittaisi kaikkia munia yhteen koriin sen puolesta, että raskaus jatkuu ennen kuin on varmistettu että se on oikeassa paikassa ja syke näkyy eli vk7+. (oliko liian törkeää jotenkin? toivon tietysti että kaikki on hyvin :) Yllätyksiä elämässä tulee aina, ja mun mielestä ei ole ollenkaan moraalitonta ottaa uutta työtä vastaan eikä kertoa raskaudesta, jos se on vasta ihan alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tärkein unohtui: lämpimästi onnea ja halauksia!

      Poista
    2. Kiitos paljon onnitteluista Maija Dahlia! Tulet ihan varmasti pian perässä. :-) Uuden työn suhteen tilanne on siis se, että alkuraskauden ultran jälkeen (rv 6+?)vasta arvioin tilanteen oikeasti. Paikka on nyt siis minun, ainakin sinne asti. Työ alkaisi sitten, kun olen jo rv 12. Kinkkinen tilanne. Olisi eri asia ottaa nyt heti työ vastaan ja aloittaa siinä - voisin esittää olevani tietämätön. Toki voisin silti saada potkut koeajan jälkeen, jos eivät kestä raskautuvia nuorehkoja naisia.

      Poista
  3. Onnea plussauksesta! Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että ottaisin uuden työn vastaan hyvällä omallatunnolla! Suuri osa naisista kuitenkin jää äitiyslomalle jossain työuransa vaiheessa. Ja raskaushan ei saisi vaikuttaa työsuhteisiin ja näin ollen myöskään työpaikan saantiin. Tosin, jos pystyt odottelemaan siihen ultraan asti niin tee ratkaisut vasta sitten. :)

    Ps. täällä plussattiin myös eilen (sen ekan hoidon avulla), joten samoilla viikoilla mennään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei aniliini - ja onnitteluhalit täältä!!! Ihanaa :) Kyllä sun nyt pitää alkaa pitää omaa blogia ;-)

      Odottelen juu sinne ultraan. Omatunto vaan käskee olemaan rehellinen, kun ei mun ole _pakko_ vaihtaa työpaikkaa. Mutta niin mäkin sen ajattelen, että palkkaamalla nuoren naisen, ottaa tiettyjä riskejä...

      Poista
  4. Voi miten ihanaa! Ja todella, nauti tuosta kaikesta! Olette jo tarpeeksi pelänneet ja miettineet "pahoja" vaihtoehtoja. Olette onnenne ansainneet! Toki pelon ym. tunteet on sallittuja nekin.
    Meille laitettiin tänään lähete menemään jatkotutkimuksiin. Seuraava testi on munanjohtimien aukiolotutkimus. Mutta nyt sitten odotellaan aikaa, siihen voi mennä kuukausia. Voi kun kävisi samalla tavalla, että yhtäkkiä vain tärppäisikin:)
    Olen omasta blogista poistellut näitä raskausyritys-juttuja, mutta silti tekee mieli niistä kirjoittaa.
    Toivon niin paljon kaikkea hyvää teille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilinen, kiitos <3 Mäkin toivon kovasti teille iloista "yllätystä" ennen hoitoja. Tää kuulostaa kliseiseltä, mutta ikinä ei voi tietää. Mä en olis ikipäivänä uskonut, että juuri TÄMÄ on se kierto ja kuukausi, kun plussa tulee. Uskoin jopa vähemmän kuin aiemmin... Onneksi teillä on tässä vielä aikaa tulla luomusti raskaaksi, vaikka muistan miten helpottunut olin viikko (! :D) sitten, kun mekin se sama lähete saatiin ja tiesin että asiat etenee. Uskotaan ihmeisiin!

      Poista
  5. No miten ihmeessä voi käydä noin koomisesti, että uusi työmahdollisuus aukeaa samaan aikaan, kuin teet positiivisen raskaustestin yli vuoden yrittämisen jälkeen. Nää on näitä elämän suuria ihmeitä! :)

    Ymmärrän hyvin, että ajattelet uuden työpaikan suhteen, kuten ajattelet. Miten sitä automaattisesti oletetaan, että jos nainen aloittaa työt ja pian ilmoittaa olevansa raskaana, hän tekee sen suunnitellusti! Mutta eihän se todellakaan aina niin mene. Niitä lapsia ei tosiaan tehdä, niitä saadaan. Ja yhteiskunnan ja yritysten tulee tukea naisia lisääntymisasioissa. Naisia, jotka synnyttävät tähän maailmaan, jotta kehitys voisi jatkua, eikä elämä loppuisi maapallolta. Se on meidän kaikkien tehtävä. Niin miesten, naisten, yritysten, työnantajien jne. Työnantajat eivät voi ajatella niin itsekkäästi, että raskaus olisi palkkaamisen esteenä. Ehkä osa työnantajista ymmärtää tämän, osa ei.

    Mutta niin, en oikein osaa antaa sinulle neuvoja. Itse varmaan ajattelisin samalla tavalla, kuin sinä, etten haluaisi 'valehdella'. Mutta toisaalta se ei ole valehtelemistakaan. On suuri mahdollisuus, että sinä synnytät ensi kesänä, mutta myös muuhun täytyy varautua. Kyllähän sinä saat oman toimeentulosi turvata. Sinä haet työpaikkaa, koska tarvitset töitä. Muut asiat tulevat sitten myöhemmin. Ja ethän sinä ikuisiksi ajoiksi äitiyslomalle jää, on paljon työvuosia sen jälkeenkin. Ja onko se meidän naisten vika, että me synnytämme, eivätkä miehet!?

    Antaisin sellaisen neuvon, että otat vain rohkean asenteen, etkä tee raskaudesta estettä työsuhteen aloittamiselle. Naisia jää päivittäin äititysvapaalle, sitä työnantajat eivät voi koskaan välttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksia herättäneestä kommentistasi Lumi-Hiutale! Osut kyllä ihan ytimeen. Se vaan kun sopimus kirjoitetaan mun ollessa noin rv 7 ja työ alkaa rv 12. Nyt heti aloittaisinkin ilomielin siellä ja "tietämättömänä" tästä raskaudesta - kuukautisethan eivät ole vielä myöhässä edes viikkoa. Mutta sitten rv 12 on eri juttu. Jospa uskottelen heille, että raskautuminen on tapahtunut sopivasti jouluna. ;-)

      Poista
  6. Onnea plussasta!
    Haluan tosiaan pitää molemmat blogit erillään, mun odotusblogi löytyy täältä: www.toiveenatoukka.blogspot.com

    Sain itse tosiaan samalla viikolla tietää että olen raskaana, kun aloitin uudessa työpaikassa. Olihan se kiusallista, mutta asiasta kerroin pomolle sitten viikko np-ultran jälkeen. Asia otettiin todella hyvin vastaan. Muutama viikko sitten alettiin rekrytoimaan mun tuuraajaa. Eli tosi hyvä mun kannalta, vaikka koeaikaakin on vielä pari viikkoa jäljellä :)
    Ylin johto suhtautui vähän negsusti, mutta suurin osa on ollut onnellisia mun puolesta.
    Kyllä aika paljon jouduin asiasta stressaamaan, että näinköhän saan työni pitää mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Selvittelin aika paljon etukäteen esimerkkitapauksia ja kysyin myös oikeusapu.netistä että miten toimitaan jos kenkää tulee. Olisi tosi riskialtista työnantajalta lähteä purkamaan raskaanaolevan naisen työsopimusta. Valveutuneet työnantajan edustajat ei tällaiseen kyllä lähde edes.
    Kaikki tällainen kuuluu elämään ja hyvät tyypit kyllä tajuaa sen eikä ala mussuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullahan tuo kaikki on mennyt kuin elokuvissa. ;-) Toivon, että mua kohtaan ollaan yhtä ymmärtäväisiä. Pahinta olisi, että lopetan nykyisessä työssäni vain ollakseni uudessa työssä 4 kk koeajan verran, jonka jälkeen jään tyhjän päälle ja molemmissa paikoissa minusta jäänyt mielikuva ja petturin kaltainen... Eikä paikkaa minne palata äitiysloman jälkeen.

      Poista
  7. Ihanaa!! Onnea plussasta!! Kaikkea hyvää teille odotukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Miukku <3 Jään seuraamaan sinua.

      Poista