sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Huomenna se alkaa

Uusi työ nimittäin! Hieman jo jännittää, en ole vastaavassa tilanteessa ollutkaan vuosiin. Ihan kuin eka koulupäivä. :-D Aikaiset aamuherätykset tarkoittavat kenties etovampaa oloa pitkin päivää kuin mistä nyt olen joutunut kärsimään. Puen huomenna ehdottomasti pahoinvointirannekkeeni ja jotakin mukavaa päälle, mikä ei heti paljasta pientä kumpua. Onneksi se on tosiaan vielä pieni. Menee joulusyömisen ja vähäisen liikkumisen piikkiin helposti. Jos nyt joku sattuisi katselemaan. Hiukset on tyylikkäästi värjäämättä, kun en ole plussattuani halunnut hiusvärejä päähäni laittaa.

Siitä se jännittäminen alkaakin; entä jos alan jännityksestä oikeasti voimaan pahoin? Ja jännitys ei siis todellakaan tee hyvää olon kannalta. Uusia ihmisiä, pitäisi tehdä lähtemätön ensivaikutus. Huh. Mitä kerron itsestäni, kun päällimmäisenä mielessä on vauva? Kestänkö lounaaseen syömättä? Välipaloja on pakko kuljettaa mukana, kaiken varalta. Ihmetteleekö joku, jos popsin koko ajan jotakin? Ja totta toki nälkä jyllää jo kymmeneltä, jos syön 7-8 aikaan aamupalaa. Saanko mitään alas yhteisellä lounaalla? Ihmettelevätkö muut, kun syömiseni saattaa katketa ihan yllättäen; ei vaan mene enempää alas. Ja kahvitauot. Entisenä kahvihiirenä en pystykään juomaan enää kahvia. En ole teetäkään kokeillut. Pitäisi varmaan taloon tutustuessa painaa ensimmäisenä mieleen lähimmät vessat.

Voi, kunpa ensimmäinen työpäivä menisi jotenkin kunnialla läpi. Joudun jännittämään ihan eri asioita kuin tavallisesti uuteen työpaikkaan siirtyvä henkilö. Ainut onni on se, että esimieheni sentään tietävät tilastani, niin tiukan paikan tullen saatan saada jotakin ymmärrystä. Pitäkää peukkuja!

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Eiköhän se mene omalla painollaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Aamu alkoi oksentamalla, taisin olla aika jännittynyt! Ei ollut myöskään helppoa lounaalla, kun en saanut juuri mitään alas ja silti oli esitettävä syövänsä. Pari työkaveria vähän ihmetteli mun närppimistä, vaikka ruokaakin oli tosi vähän lautasella... Mutta ehkä tää nyt vielä jonkin aikaa pysyy salassa.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitti paljon! :-) Nyt on taas asiat palautuneet siihen työn alkua edeltäneeseen aikaan: pahin olo iskeekin iltaisin. Olen näemmä skarppi työntekijä, kun säästän huonovointisuuden työpäivän jälkeiseen aikaan...

      Poista