keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Np-ultra takana

Kaikki hyvin. Phuuh. Vauva elossa, niskaturvotus normaali, sydän sykki vauhdilla ja kovasti venytteli, vaikka olikin vähän aamu-uninen pieni. Uskomaton tunne kyllä! Jos eka ultra ennen joulua oli "elämäni paras hetki", niin tätä kovasti kasvanutta ja liikkuvaa, oikeaa ihmisenalkua olisi voinut tuijottaa loputtomiin. Että ehkäpä tämä oli sittenkin se "paras hetki", ainakin toiseksi paras.

Vauva olikin ottanut sen verran kasvuspurttia, että lasketuksi ajaksi tuli nyt 1.8.2013 ja hyppäsin raskausviikoissa (päivissä) vähän edespäin, nyt sitten 11+6 ja torstaisin vaihtuu viikot. Varmaan se aiheuttaa sen, että viikot viimeistään alkavat kulua vauhdilla, kun olen tottunut laskemaan uudet viikot vasta sunnuntaista. No, mutta pääasia että vauva kasvaa ja voi paksusti (paitsi niskasta). Vielä odotetaan toki seerumiseulan tulokset. Seuraava ultra on sitten 2 kuukauden kuluttua, kun tarkastellaan rakenteita. On tämä vaan ihmeellistä aikaa! Päällimmäisenä tunteena on suunnaton kiitollisuus. Olemme taas askeleen lähempänä suurinta haavetta. Millä nämä kaikki tunteet saisi säilöttyä purkkiin ikuisiksi ajoiksi?

7 kommenttia:

  1. Ihania ultrakuulumisia! Kyllä se vaan on helpottavaa ja ihanaa, kun se kerrankin omalle kohdalle osuu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä sen tiedät :) Miten pitkällä oletkaan nyt?

      Poista
  2. Ihanaa, että kaikki oli hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella huojentavaa :) Olet tyttöankka aina niin kannustava, kiitos siitä <3

      Poista
  3. Ihania uutisia! Meillä tuo ultra on vielä edessä ja jännittää ihan kamalasti ettei kaikki olekaan niinkuin pitää!!

    VastaaPoista