Edellisestä postauksesta näyttää kuluneen tasan viikko. Ei ole ollut oikein mitään vuodatettavaa. Paitsi kuukautisveri. Menkathan alkoi sitten niin epäselvästi, etten vieläkään oikein tiedä mikä kiertopäivä tänään on. Saati silloin, kun sinne alkukierron labroihin menin. Jouduin myös ekaa kertaa ihan miettimään, monesko yrityskierto alkoi. Vaikka niin kuin sillä mitään merkitystä edes olisi. On tämä vaan ihmeellistä; kuukaudet vierii, ajanjaksot sumenee. Mitä pidemmälle tämä yrittäminen venyy, sen hämärämmäksi ajantaju muuttuu. Alkuun sitä oli tosi tietoinen kiertopäivistä ja kuukausista. Ei puhettakaan, että ne voisi jotenkin unohtua. Ja niitähän joka foorumi on pullollaan, mikä kp ja monesko yk. Paitsi yhden asian osaan vielä laskea liiankin hyvin. Nyt kun viime kesän hääparit ovat alkaneet ilmoitella perheenlisäyksestä, lasken päässäni salamana tärppäysajankohdan ja yritän muistella itseäni noina aikoina. Aivan turhaa ja typerää touhua, tiedän. Mutta näin vaan toimin ja samalla vahingoitan itseäni moisella vertailulla.
Viime vuonna en juurikaan ostellut uusia vaatteita. Erityisesti farkut jätin suosiolla kauppaan, koska ajattelin pian tarvitsevani mammafarkkuja, joten rahat olisivat menneet hukkaan. Tänä vuonna olen luopunut siitä pihistelystä. Onhan mulla oltava edes joku keino lohduttaa itseäni aika ajoin. Mutta nyt kuvaan on alkanut astua ajatus siitä, että pitäisikö uusi pusero ostaa jo valmiiksi kokoa isompana, että mahtuisi päälle myös raskaana ollessa. Etenkin, jos kyseessä on mielestäni tosi nätti vaate. Samoin katselen joitakin vaatteita ihan eri silmällä kuin ei-vauvaa-toivovana: tuossapas on kiva leikkaus, peittäisi varmaan hyvin alkuraskauden pömpötyksen. Ja niin edelleen. Mutta eikö olekin parempi hankkia vähän isompi kuin vähän turhan piukka vaate? Laihtuminen ja raskautuminen tuntuvat olevan yhtä epätodennäköisiä, mutta toista toivon enemmän. Sekin niin jännä muutos ajattelussa verrattuna entiseen. Oletteko itse huomanneet vastaavia muutoksia yrityksen edetessä?
Oon miettinyt samaa, mutta ostelen ihan normivaatteita. Ostin vaikka juuri aika kalliin ja tiukan talvitakin, johon juuri ja juuri mahtuu joku paksu neule alle. Ajattelin kaupasta kävellessä jotenkin niin, että olisi taas niin tyhmä pettymys ostaa takki, jossa olisi kasvaneelle mahalle tilaa ja sitten kulkeakin koko talvi pienellä mahalla siinä isossa takissa...Pessimismi nostaa päätään. :) Mutta samaa ajattelen silti jo kaapissa olevista vaatteista, kun puen ne päälle. Että tässä paidassa maha näkyy heti tai että tämä paita mahtuu varmaan päälle vielä raskauden puolivälissäkin...
VastaaPoistaTotta. Ulkotakki on sen verran isompi ostos ettei sitä viitsi oletetun raskausmahan takia hankkia :-D
PoistaKyllä kuulostaa ajatukset tutuilta.. itsekin jätin juuri uudet farkut ostamatta sillä verukkeella, että ne eivät ehkä mahdu loppuvuodesta päälle. Kuulostaa tyhmältä, mutta näin ne ajatukset kulkee ;)
VastaaPoistaMä ajattelen farkkujen kanssa niin, että JOS nyt lähikuukausina tulisin raskaaksi, niin onpahan sitten kivat, uudehkot farkut odottamassa synnytyksen jälkeistä aikaa. Vaikka niin pitkälle on vaikea edes kuvitella elämää, mutta ei ne farkut hukkaan mene :)
PoistaSilloin kun meillä oli ehkäisy lopetettu, alkoi tunikat ja legginssit tulla muotiin ja niitä oli sitten joka kauppa pullollaan. Hipelöin kaupoissa innoissani erivärisiä ja ihanakuosisia, jotenkin raikkaalla tavalla uudennäköisiä tunikoita, jotka kaikki oli kuin tehty mun mahdollisesti piankin kasvavaa mahaani varten. Ja sitten toki myöhemmin häämekkoa teettäessäni mä huolehdin siitä, että mitäs jos se ei mahdukaan päälle. Jepjep. Yhä mahtuu. Ja viisivuotishääpäivä lähenee.
VastaaPoistaVoi Ainu. Häämekko muistuttaa varmasti liian hyvin ajan kulusta... Itse en ole vielä naimisiin asti päässyt, mutta luulenpa että vastaavanlaiset ajatukset kävisi omassakin mielessä mekkoa valitessa. Säästäväinen luonne yhdistettynä toiveeseen raskaudesta ei ole paras yhdistelmä tässä asiassa! Pitäisi kaikin tavoin oppia elämään tässä hetkessä.
Poista