perjantai 28. syyskuuta 2012

Koskas sinä aiot lisääntyä?

Bloggaan työajalla. Sori vaan, pomo! Mun oli pakko paeta tätä kaikkea p*skaa hetkeksi muualle. Eli toisin sanoen, purkaa ahdistustani kirjoittamalla. Työasiat tökkii, kun koko ajan paljastuu uusia raskauksia. Eikä siinä mitään, on muillakin oikeus lisääntyä. Mutta alkaa hieman ketuttaa, kun töissä projektit mutkistuu tulevien äitiyslomien vuoksi. Tulee olo, että muut senkun porskuttaa elämässään eteenpäin ja minä jään tänne paikkailemaan muita. Muiden jättämiä keskeneräisiä projekteja, todella palkitsevaa! (Sitten on tietenkin ne, jotka ovat aikatauluttaneet raskautensa siten, ettei hommat jää töissä kesken, miten näppärää.) Näitä ilmoituksia tulee ihan yhtenään, tänään viimeksi. Ja minulla tietenkin menkat päällä juuri, niin olo on muutenkin jo melko masentunut. On hirveää tajuta, että jos kaikki vain olisi mennyt "putkeen", en olisi täällä keräilemässä muiden rippeitä, vaan nauttimassa omasta muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta. :-( Kunpa edes saisin pian tietää, että ensi vuonna minäkin saan jäädä äitiyslomalle...

Olen kyllästynyt muutenkin puimaan töissä muiden lastenhankintaa. Täällä oikein kytätään kellon kanssa, kenellä olisi seuraavaksi vuoro raskautua. On siis sanomattakin selvää, etten aio avautua omista haaveistani saati niiden toteutusongelmista kenellekään. Nyt jo joudun liiaksi väistelemään tungettelevia kysymyksiä vauvanteosta. Viimeksi kun aihetta sivuttiin kahvitauolla (itse olin hiljaa) tuli mm. seuraavia kommentteja:
    "Minä ainakin ajoitin lapseni syntymät kesälomiin, ettei pomo suutu."
    "Ne jotka ei lapsia omin keinoin saa, niin eikö niiden kannattaisi vaan adoptoida. Maailma on täynnä  orpoja lapsia. Ne hoidot on ainakin aivan älytön keino taistella luontoa vastaan."

Että silleen. Mitä annettavaa minulla näihin keskusteluihin voisi olla? Ei kukaan ymmärtäisi. Elämä on vaan niin v*tun epäreilua toisille! :-(

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta. En käsitä miten ihmiset voi olla niin ajattelemattomia että päästävät suustaan tuollaisia juttuja. Välillä tuntuu että onko niillä ihmisillä aivoja ollenkaan. Viime päivinä olen itse miettinyt että josko kouluttautuisi seuraavaksi alalle missä suurinosa työkavereista olisi miehiä, säästyisi ainaisilta raskaus- ja synnytysjutuilta.
    Kovasti kuitenkin jaksamisia! Ja ihan oikein blogata työaikana, jos saat siitä voimia jaksaa loppupäivän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen minäkin miettinyt: miesvaltaisessa työyhteisössä ei olisi ehkä näin suurta painetta "olla se seuraava". Toisaalta tiedän kyllä miehiäkin, jotka aivan sumeilematta utelee näistä asioista tutuilta naisilta. Miehen kysymänä se on jotenkin vielä enemmän häkellyttävää. Miehelle silti voisin helpommin kertoa näistä vaikeuksista, koska heille lisääntymiseen ja kk-kiertoon liittyvät asiat on vieraampia. Olisi tavallaan helpompi näpäyttää, ettei kaikki mene aina kuten toivoisi.

      Poista
  2. Muistan tunteen... Mulla oli aikanaan sama tilanne töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se uuvuttavaa. Työpaikan vaihto käynyt itsellä mielessä jo ihan pelkästään tämän asian takia!

      Poista
  3. Tässä taas huomaa miten pönttöjä ihmiset on. Mun mielestä niiltä vois kyllä kysyä, että onko hoidot yleisemminkin älytön keino taistella luontoa vastaan? Ottaisiko ne antibioottia keuhkokuumeeseen, insuliinia diabetekseen tai ohitusleikkauksen sepelvaltimotautiin vai antaisiko luonnon hoitaa? Miksi lapsettomuus on eri asia, etenkin kun se yleensä johtuu sairaudesta?

    No, ehkä toi olis liian paljastavaa... Ja noista kommenteista kyllä näkee, että lisää ymmärtämättömyyttä seuraa, jos noille jotain kertoo. Jaksamista sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavaa on, että työyhteisössämme on todellakin ihmisiä, joilla on lääkitystä vaativia sairauksia. Mutta samalla tavalla hekin nyökyttelivät sille lapsettomuushoidot on luonnottomia -kommentille! Voi, kun olisi pokkaa nousta heidän yläpuolelleen ja rohkaistua kertomaan oma kantani. Mutta sehän se, kun samalla tulisi paljastettua jotakin liian intiimiä. Voisihan sitä keksiä (tai ei edes tartte, kun tunnen ihmisiä jotka saaneet hoidoilla vauvan) jonkun peitetarinan ja sen turvin kommentoida. Vaan oikeassa olet siinä, että kommentit jo kertoo millaisia ovat ihmisinä.

      Poista
  4. Tässä on muuta ajateltavaa: haaste!
    http://varpajaisiaodotellessa.blogspot.fi/2012/09/eilen-nyt-huomenna.html

    VastaaPoista